Kun somessa nyt jaetaan ihania vinkkejä koronakotoilun ajankuluksi, niin ajattelin liittyä joukkoon! Meillä päivät kuluvat aikalailla samoissa merkeissä, vaikka uusiakin juttuja aina yritetään arkeen ujuttaa. Näin 9 päivän kokemuksella voin kertoa, että jokainen minuutti, jonka saa jollain tavalla kulumaan, on suuri voitto. Siksi jaan tässä muutaman vinkin, joilla itse saan päiväni kulumaan – minuutti minuutilta.

Osa I: Hae uutta merkitystä arkisille asioille

1. Ärsyynny siitä, että teinit ovat kotikoulun takia ”unohtaneet” yhdessä sovitut kotityönsä. Ärsytyksen muhittelukeston voi valita itse. Tästä pääset suoraan kohtaan 2, johon voi käyttää aikaa jopa useita minuutteja joka päivä.
2. Nalkuta teineille, että tekisivät kotityöt. Nalkutuksesta voi saada kokonaisvaltaisemman kokemuksen lisäämällä kylkeen äänen lisäksi muitakin aistiärsykkeitä: pyydä vaikka haistamaan, miltä biojäteastiakaapissa/tiskialtaassa haisee. Viimeistään tässä kohti voitte tuntea yhteenkuuluvuutta ainakin siitä, että olette varmasti kaikki ärtyneitä.
3. Kirjoita ylös kaikki tekemättömät kotityöt ja korjattavat asiat. Älä silti tee niitä. Niitä on AIVAN liikaa tehtäväksi. Tämä aktiviteetti voi johtaa useaan muuhun, esim. tämän osion kohtiin neljä tai viisi.
4. Ärsyynny omaan seuraasi. ”Tätäkin tyyppiä pitää katsella kaikki päivät ja vielä näin läheltä. Eikä se saa mitään aikaankaan kun pitää vaan kotona tönöttää. Helmetti!”
5. Masennu ajatuksesta, että eristys saattaa kestää kuukausia. Laske montako päivää on esimerkiksi vuoden loppuun ja montako tuntia näissä päivissä on yhteensä. Mieti, miten ihmeessä saat pidettyä koko perheen pois toistensa kurkuista siihen asti. Tai edes huomisen. Tai seuraavan tunnin. Huoh.
6. Yritä etsiä radiokanava/nettijulkaisu/blogi, jossa ei puhuta koronasta! Montako löysit? Tähän saa kulumaan ihan koko päivän!
   

   Pikkuihminen järjestää vaatekaapin.

Osa II: parisuhde

1.  Ärsyynny puolisosi pään näkemisestä. Tätä ei tarvitse sen kummemmin analysoida. Näet sen nyt ihan koko ajan ja se ottaa pannuun. Uskottele itsellesi, että se on ihan ok ja että olet hyvä ihminen ja puoliso silti. Siirry osan yksi kohtaan 4, erityisesti ensimmäiseen lauseeseen.
2. Kohta yksi oli niin tyhjentävä, että oikeastaan tässä ei tarvita enää muita kohtia. Käy se sentään kaupassa, laittaa ruokaa, hoitaa lastakin, että saan joskus nukkua ja on tosi ahkera töissä ja muutenkin ihana kun kestää kärttyistä kotiäitiä ja seinille kiipeilevää vauvaa. Mutta muuten! Mur.

Osa III: Ravinto ja ruokailu

1. Ajattele ruokaa aina sohvalla istuessasi. Hae kaapista ”ihan pari keksiä vaan” ja huuhtele ne alas mielellään coca colalla.
2. Muista, että sammut aika usein vaatteet päällä sänkyyn uupuneena ja unohdat pestä hampaat, jotka siksi ovat tummenneet 2 sävyä karanteenin aikana.
3. Mieti kaikkia terveellisiä asioita, joita aiot tehdä kun karanteeni loppuu, esim. et enää juo cokista, syö pikkuleipiä ja että peset hampaat joka ilta ja aamu ja tietysti että alat taas käymään salilla.
4. Mieti, että voisit tehdä nettijumppia, jotka kuntosalisi on jakanut ilmaiseksi nettiin. Hae lisää keksejä. Palaa osan I kohtaan 4.
5. Lounaalla ja päivällisellä ota aina toinen lautasellinen ruokaa, koska syödessä aika kuluu rattoisammin.
6. Saa morkkis ylensyönnistä. Tähän voi käyttää määrättömästi aikaa! Ja taas voit myös palata klassikoihin eli osan I kohtiin 4 ja 5.

Pikkuihminen puhdistaa kengät.

Osa IV: lastenhoito ja kotitalous

1. Vauva ei nuku sisällä, joten yritä nytkyttää hänet uneen parvekkeella. Tähän voi käyttää aikaa vaikka koko päiväunien verran. Sitten vauva jo herääkin ja voitte olla yhdessä erityisen kärttyisiä, koska kumpikaan ei ole saanut levättyä.
2. Vaihtoehtoisesti voit paniikinomaisesti viettää kaiken lapsen hereilläolo/uniajan ulkona, koska kohta ei varmaan ole asiaa sinnekään. Loput ajasta voit sitten lääkitä atooppisen lapsen kylmästä karheita poskia ja omia jäisiä varpaitasi ja kuulostella, että onko kurkun karheus nyt SITÄ.
3. Ärsyynny siitä, että toiset eivät hoida vauvaa sen enempää kuin töissä/koulussa ollessaankaan VAIKKA OVAT KOKO AJAN KOTONA. Etätyöt ja koulu – blaablaa joojoo, voisivat silti joskus tehdä edes jotain. Tämä ajatustyö johtaa usein myös osan II kohtaan 1 ja sitten välittömästi osan I kohtaan 4.
4. Leiki lapsen kanssa monipuolisesti. Voit esimerkiksi päivittäin lukea lapselle uudestaan kaikki ne 30 kirjaa, jotka luette joka päivä. Muista matkia kaikki ”tutustutaan eläimiin” -kirjan kotieläinten äänet huolellisesti artikuloiden! Lukuhommat kannattaa jaksottaa muiden leikkien kanssa, kun lapsen attention span on maksimissaan 2 minuuttia. Siksi leikkejä kannattaa jaksottaa kivoihin 1-2 minuutin pätkiin esimerkiksi seuraavasti:
   • Lue kirjaa 2 minuuttia. Lapsi kyllästyy.
   • Kokoa palapeliä 1,5 minuuttia.
   • Laula lastenlaulusta ensimmäinen säkeistö.
   • Konttaa paikalta pakenevan lapsen perään.
   • Kanna lapsi takaisin leikkimatolle.
   • Laula lastenlaulusta puolet toisesta säkeistöstä ja hae lapsi takaisin kenkäkaapilta, jossa hän syö isänsä lenkkikengän pohjaa. Iloitse lapsesi hienomotoriikan kehityksestä: ”hän osasi avata kenkäkaapin, kaivaa kengän kaapista, kääntää sen toisen päin ja nuolla hienosti juuri pohjan likaisinta kohtaa!”
   • Kaiva aiemmin aloitetun palapelin 14. osa sohvan alta takimmaisesta nurkasta.
   • Imuroi itsesi, koska sohvan alus oli täynnä pölyä ja nyt puolet siitä on housuissasi.
   • Imuroi myös lapsen leikkimatto sohvanaluspölystä – paitsi et ihan ehdi, koska lapsi on hukassa.
   • Hae lapsi vessasta, jossa hän jo huutaa, koska sormi on juuttunut metallisen viemärinkannen reikään.
   • Liukastu matkalla palapelin palaan ja venäytä selkäsi.
   • Istahda tuskaisena sohvalle ja huomaa, että imuri on unohtunut leikkimatolle ja että vauva imeskelee nyt imurin suutinta.
   • Ota imuri lapselta, joka alkaa huutaa.
   • Lohduta lasta.
   • Vie imuri kaappiin.
   • Ota televisiota sillä aikaa halailemaan mennyt lapsi pois television luota. Lämmittele äänijänteitä torumalla lasta, että televisioon ei saa koskea. Muuta hyötyä torumisesta tuskin on.
   • Niksauta selkä vielä pahemmin irrottaessasi lapsi lattian tasossa olevasta telkkarista. Mieti, miten vauvasi onkaan voimakas!
   • Aseta lapsi edelleen pölyiselle leikkimatolle.
   • Esittele lelukopasta jotain tosi kehittävää puulelua.
   • Juokse lelun kanssa makkariin paenneen lapsen perään ja raahaa hänet takaisin leikkimatolle, jonne olisit mieluusti unohtunut makoilemaan neljällä pyörällä pyörivän puuhevosen kanssa.
   • Esittele lapselle 20 euron kudottu villapupu, josta hän ei ole koskaan kiinnostunut.
   • Hengitä oikeinnnn syvään ja pitkästi kun lapsi pakenee taas makuuhuoneeseen. Vinkki: mitä kauemmin annat lapsen puuhailla yksin makuuhuoneen vaatekaapilla, sitä kauemmin saat menemään aikaa kaikkien lattialle eri hyllyiltä mätettyjen vaatteiden viikkaamiseen ja paikoilleen asetteluun tyyliin ”ja että kenen sukka tämä on ja missä sen pari lienee..?”
   • Laita epätoivoisen sukkalajittelun ajaksi lapsi kävelytuoliin.
   • Pelkää, että nyt se alkaa varvastaa eikä opi kävelemään oikein ja joutuu fysioterapiaan ja saa erikoiskengät viallisten jalkojen takia ja joutuu kärsimään niistä lopun elämäänsä, vielä vanhuksenakin kiroaa että ”saakelin äiti kun laitto mut laiskuudessaan siihen kävelytuoliin vaikka neuvolasta kielsivät!”.
   • Ota kiemurteleva ja huutava lapsi pois kävelytuolista välittömästi.
   • Katso, kun lapsi karkaa saman tien keittiöön, josta löytää peltilaatikosta alumiinifoliorullan, jonka ehtii jo tunkea suuhunsa. Mieti, miten nopea lapsesi on: ”Etevä olet, olympiajuoksija-aineista vaikka vasta konttaat!”
   • Kaiva suurimmat folionpalaset lapsen nielusta ja palauta leikkimatolle.
   • Jatka lastenlaulun kolmanteen säkeistöön.
   • Hae taas paikalta karannut lapsi pöydän alta, jonne hän ei enää mahdu kävelemään vaan joka kerta vähänkin pompahtaessaan lyö päänsä pöytälevyyn ja alkaa huutamaan.
   • Huomaa päänsä lyönyttä lasta lohduttaessasi, että hän matkalla pöydän alle hän on ehtinyt kiskoa lattialle puolet kierrätyspahveista ja lehdistä. Siivoa ne takaisin paikoilleen.
   • Hae lapsi pois television piuhoilta ja kanna leikkimatolle.
   • Esittele vauvalle hauska soittorasia, jonka tämä ottaa käteen, paiskaa parkettiin leikkimaton viereen (siihen tulee lommo) ja pakenee räkättäen läpsimään televisiota.
   • Hae vettä silmistä vuotava lapsi pois televisiolta ja muista, että pyykit ovat laittamatta.
   • Anna lapselle ihana kurkistuskirja, josta hän ensimmäisenä repii irti luukun, jonka takaa paljastuu yksi seitsemästä kääpiöstä. Kaiva paperinen luukku pois lapsen suusta  ja kanna hänet kirkuvana pyykkejä laittamaan.
   • Laske lapsi hetkeksi pesuhuoneen lattialle leikkimään.
   • Kun pyykit on laitettu koneeseen, kaiva viemäristä löydetyt hiukset pois lapsen suusta.
   • Kanna huutava lapsi olohuoneen leikkimatolle, kaada kaikki leikkikorin lelut leikkimatolle ja tällää lapsi siihen keskelle. Onpahan siivouksessa sitten ajankulua kun lapsi nukahtaa.

Ja kas vain! Ennen kuin huomaatkaan on taas ruoka-aika, jota seuraa taas päikkäriaika ja voit aloittaa tämän kohdan alusta!

5. Huomaa sohvalla jumittaessasi, että ikkunat / listat / sohvan päälliset / sohvapöytä / seinä sohvan takana / leikkimaton ympäröivä lattia ovat kevätauringossa tooosi likaisen näköisiä.

6. Mieti, miten voisit pestä ne ilman, että lapsi syö sillä aikaa poikki sähköjohdon. Vastaus: et voi. Palaa osaan I kohtaan 4.

7. Ota lapsesta satamäärin kuvia, joita ei voi näyttää kenellekään koska tämän osan kohta 5.

8. Pussaile lasta niin paljon, että tämä varmaan saa jonkun käyttäytymishäiriön ja luulee, että kaikkia kanssaihmisiä pitää vaan pusutella ihan koko ajan.

9. Kun lapsi nukahtaa, muista, että kaikki leikkikalut ovat vielä levällään pölyisellä leikkimatolla, kaapista kiskotut vaatteet makkarin lattialla, märät pyykit koneessa, kaikki Osan I kohdan 3 kotityöt tietysti tekemättä ja saman osan kohta 4. Nukahda sitten vaatteet päällä sänkyyn, josta voit sitten kesken yötä herätä palelevana siihen, että puoliso kuorsaa vieressä ja osa II kohta 1 ja että olet paitsi huono puoliso myös surkea äiti. Mutta: ainakin olette kaikki terveitä ja yhdessä.

Aww. Tämä oivallus ja peiton päälle kiskominen auttaa uneen ja aamulla on taas energiaa aloittaa kaikki alusta!

Tällä tavalla meidän perheessä äiti saa aikansa kulumaan. Mites teillä sujuu?

Sarjassamme ”olisinpa tiennyt tämän jo vauvan syntyessä”osa: vuorokausirytmin tärkeys.

Kaverini ruokki vauvaansa pullosta heti tämän synnyttyä. Heillä oli alusta lähtien myös hyvin tarkka vuorokausirytmi. Pelonsekaisella kunnioituksella kuuntelin, kun hän kertoi, että vauva nukkuu näin ja näin ja syö tasan tiettyihin kellonaikoihin. Me taas opettelimme Pikkuihmisen kanssa ensimmäiset kuukaudet imettämistä täysin hänen tahtiinsa ja ajatuskin jostain tarkasta rytmistä oli outo. Maitoa ei meinannut tulla millään tarpeeksi ja sitä heruteltiin pitämällä vauvaa mahdollisimman paljon rinnalla. Käytännössä makoilimme sängyssä iho ihoa vasten suurimman osan päivästä.

Juuri, kun aloin hanskata imetyksen, tuli neuvolasta uusi ohje: ”lapsi on nyt puoli vuotta, voitte lisätä ruokailujen määrää 5 kiinteään ateriaan päivässä.” Se tuli hiukka yllätyksenä! Siihen asti olimme kuukauden vasta maistelleet varovasti eri ruoka-aineita yksi kerrallaan. Ja tässä samassa sitten tuli rytmityksen tarve.

Hormonihuuruissa olin aivan pihalla siitä, miten ihmeessä saisin Pikkuihmisen yhtäkkiä syömään viisi kertaa päivässä ja että miten yleensä ehtisin tehdä sen. Jotenkin sain ruokailuja vähitellen lisättyä, mutta loputtomasta tissittelystä johtuva perhepedissä nukkuminen ja tuttina toimiminen eivät edelleenkään loppuneet. Lapsi heräili niin monta kertaa yössä, etten edes jaksanut pitää niistä kirjaa. Yöt nukuin rinta kiinni vauvan suussa, sillä välittömästi tissin hävittyä huuliltaan vauva alkoi heräilemään. Päivisin häntä ei rinta kiinnostanut ja yöllä tuntui tankkaavan. Päivällä maistui myös uni kaksien-kolmien päiväunien verran. Unirytmi oli aikalailla tämän neuvolan (jälkikäteen saamani) unirytmin kaltainen:

6-8 kuukautisen vauvan vuorokausirytmi (viitteellinen)

Kello 7-8 aamupala (maito ja puuro)

Ulkoilua, leikkiä

Kello 9-11 aamupäiväunet

Kello 11 lounas (maito ja liha-vihannessose)

Kello 14 välipala (maito)

Kello 15-17  iltapäiväunet

Kello 17 päivällinen (maito ja vihannessose)

Kello 20 iltapala (maito ja puuro)

Kello 21 yöunille

Ensimmäinen unikoulu 7 kuukauden iässä

Lapsen täytettyä 7 kk en enää jaksanut, vaan toteutimme ensimmäisen unikoulun, jossa vauva totutettiin nukkumaan omassa sängyssään. Tuolloin vaan yhtenä iltana päätin, että nyt en ota lasta viereen nukkumaan: hänellä on vatsa täynnä, kuiva vaippa ja kaikki hyvin. Laitoin hänet omaan sänkyynsä väsyneenä ja tietysti hän alkoi heti itkemään. Olin lukenut tassu-unikoulusta ja sen ohjeilla lähdin toteuttamaan unikoulua. Tosin huomattavasti muokattuna versiona. En muista, mistä tämän luin tai keksin, mutta homma meni näin: Silittelin lasta 15 minuutin välein kaksi kertaa. Kun 45 minuuttia oli kulunut, otin hänet syliin paijattavaksi ja laskin sänkyynsä kun oli hieman rauhoittunut. Seuraavan huutovartin jälkeen (tunti aloituksesta) imetin. Ja sitten aloitin syklin alusta. Väliajat istuin vieressä koko ajan.

Se, mitä nyt jälkikäteen ajatellen tein väärin oli se, että tunnin huudettuaan hän pääsi rinnalle. No, oli miten oli, puolitoista tuntia hän jaksoi huutaa ensimmäisenä iltana ja nukahti sitten. En suoraan sanottuna muista, miten toimin yöllä. Luultavasti otin vauvan rinnalle ja laskin sitten takaisin omaan sänkyynsä kun hän rauhoittui. Ensimmäiset 5 yötä hoidin minä, seuraavat 5 yötä MisterChef. Minä siirryin toiseen huoneeseen nukkumaan, kun mies otti ohjat. Jossakin yön 8 paikkeilla koimme suuren ihmeen, kun tyttö nukkui ensimmäistä kertaa ikinä 7 tuntia putkeen. Sen jälkeen olemmekin yrittäneet toistaa tätä ihmettä siinä onnistumatta.

Rutiinit luovat turvaa

Sitten Pikkuihminen täyttikin jo 8 kuukautta.Flunssan ja hampaiden teon jälkeen hän oli taas jotenkin päätynyt nukkumaan perhepetiin ja yösyötöt veivät taas minulta kaikki mehut. ”Unikoulu pitäisi järjestää uudestaan”, puhelin Misterchefille. Yritimme, mutta ei siitä mitään tullut, hirveää huutoa vaan. Umpiväsyneenä en vain jaksanut sitä huudattamista, otin lapsen ennemmin rinnalle. Olo tuntui niin väsyneeltä, että päätin ottaa yhteyttä Helsingin kaupungin sosiaalitoimeen, siellä kun on koulutettuja unikonsultteja. Ja niin saimme sosiaalitoimesta vieraan, joka ensimmäiseksi kertoi, että päivärytmi pitäisi saada kuntoon ennen kuin mitään unikoulua kannattaa pitää. Niin järkeenkäypää! Mutta mistä rytmi? Unikonsultti kuunteli nykyistä meininkiämme ja ehdotteli hyvin kohteliaasti ja varovasti, miten ehkä kannattaisi toimia. Mutta minä olin niin jumissa unenpuutteen kanssa, että olisi tarvinnut vielä selkeämpiä ohjeita päivärytmiin. Unikonsultin mukaan hyvä alku on se, että ateriat rytmittyvät 3 tunnin välein ja että yöllä pyritään syöttämään aluksi vaikka vaan 5 tunnin välein. Mutta se päivärytmi, edelleen hakusessa.

Mutta behold! Apuun tuli taas kerran Facebookin samassa kuussa syntyneiden ryhmä ja sieltä joku, joka oli omasta neuvolastaan saanut viitteellisen päivärytmiohjeen. Tartuin siihen, kun en muutakaan keksinyt. Tässä rytmityksessä ateriat olivat juuri sosiaaliohjaajan suosittelemalla tavalla noin 3 tunnin välein ja muutenkin se tuntui järkevältä: aamupäivällä ei ole edes pieniä päiväunia ennen pidempää uniaikaa ja iltapäivällä sitten väsykiukut haihdutellaan maksimissaan 45 minuutin päiväunilla. Parin päikkärin taktiikka toimii siksikin hyvin, että Pikkuihminen nukkuu päivisin vain parvekkeella ja näin minun ei tarvitse topata häntä sinne kolmea kertaa. Tässä unirytmi yksinkertaisuudessaan:

8-10 kuukautisen vauvan vuorokausirytmi (viitteellinen)

Kello 7-8 aamupala (puuro ja maito)

Ulkoilua, leikkiä

Kello 10:30 lounas (liha-vihannessose ja maito)

Kello 11-14 (15) päiväunet

Kello 15 välipala (hedelmäsose ja maito)

Kello 16:30 iltapäiväunet (max. 45 min)

Kello 17 (18) päivällinen (liha-vihannessose ja maito)

Kello 20 iltapala

Kello 21 yöunille

Me olemme toteuttaneet tällä ohjeella elämää nyt kaksi viikkoa ja päiväunia on saatu venytettyä jo 2 h 50 min mittaisiksi, mutta ei juurikaan sen pidemmiksi. Siksi olen siirtynyt myös antamaan välipalan kello 14 kun lapsi herää.

Vuorokausirytmin vakiinnuttua yösyöttöjen vähennys ja omaan sänkyyn opettelu

Kun tähän uuteen vuorokausirytmiin oli totuteltu reilu viikko, aloin siirtää iltaimetyksen jälkeen lapsen omaan sänkyynsä. Varsinaista ”unikoulua” siis ei tällä kertaa edes pidetty. Ensimmäisenä iltana hän huusi taas reilun tunnin, mutta tällä kertaa en ottanut lasta ollenkaan pois omasta sängystään, rauhoittelin vain tassuttamalla ja päätä silittämällä omaan sänkyynsä. Päätin, että imetän yöllä vain kerran, noin 5 tuntia siitä kuin lapsi on nukahtanut. Yleensä se osuu kello 02 jommalle kummalle puolelle. Aamulla, kun hän alkaa hyöriä sängyssään noin kello kuuden maissa, otan hänet rinnalle, jos hän ei muuten enää meinaa jatkaa unia. Näin olen saanut paitsi imetettyä kolme kertaa  12 tunnin sisään (suositushan on tämän ikäisille 5 kertaa päivässä), myös jatkettua aamujamme noin seitsemään asti. Yösyöttöjen kanssa hän nimittäin ei päivisin ollut yhtään kiinnostunut rinnalle ja oli todella työlästä pumpata päivällä ja jotenkin turhauttavaa sitten syöttää pumpattua maitoa aterioilla, kun hän olisi aivan hyvin voinut itsekin syödä rinnalta. Nyt, kun yösyöttöjä on enää tuo maksimissaan kaksi, hän on taas alkanut kiinnostua myös rintamaidosta päivisin. Imetysasennot ovat vallan mielenkiintoisia, mutta pääasia, että maitoa menee!

Kaikenkaikkiaan siis: kiitos neuvolan päivärytmityksen tuntuu, että elämä alkaa taas voittaa. Ehdin itsekin levätä päivisin ja jopa tehdä kotonakin jotain. Katsotaan, miten tilanne kehittyy…

Ihmeellisiä imetysasentoja osa ”pystybaari”.