Pikkuihmisen vanhempienkoulutuskoulu täällä moi! Olen huomannut, että aina vanhemmat eivät ehdi huomiomaan minua riittävästi, joten olen kehittänyt muutaman tehokkaan tavan toimia jos näin käy. Ajattelin, että muitakin voisi kiinnostaa mun tekniikat, joten tässä vähän sparrausta. Näin vanhemmat kesytetään!

Olen huomannut, että tehokkainta tällaisessa epätoivotussa tilanteessa on tehdä jotain kiellettyä. Se ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan ratkaisevaa on se, miten toimin sen jälkeen kun vanhemmat huomaavat tämän ja alkavat kieltämään.

Tarjolla on useita tehokkaita tapoja toimia, joista olen tähän valinnut muutaman henkilökohtaisen suosikkini. Saa käyttää!

1) Teeskentele, ettet kuullut kieltoa. Basic, mutta tehokasta!
2) Ota kielto kehotuksena ja hoida kielletty homma nopeammin kuin olit alunperin suunnitellut. Näin vanhempi ei ehdi tarpeeksi lähelle estämään.
3) Juokse karkuun räkättäen, kielto jää sinne taakse! Heippaa!
4) Huuda ”ei ei ei” ja tee kiellettyä asiaa silti samalla. Tämä tekniikoista hämmentää vanhempia tehokkaimmin ja saat arvokasta lisäaikaa tihutöille.

Henkilökohtainen suosikkini on tuo kohta kaksi, joka saa vanhukset huomaamaan minut tosi tehokkaasti. Maksimaalista huomiota haettaessa voit myös kokeilla eri kohtien yhdistämistä, esim. puhelinvarkautta suorittaessa voi lähteä juoksemaan puhelin kädessä ja vanhemman lähestyessä viskata sen vauhdissa lattialle ja huutaa räkättäen ”ei ei ei!”. Multitasking!

Ajattelin kertoilla teille jatkossa enemmänkin näitä käteviä vinkkejä. Jos on jotain erityistä, mihin tahtoisit neuvoja, kirjoita alle, niin Äiti kertoo ne minulle ja voin sitten konsultoida!

”You can do it”, sanoo Pikkuihminen.

Terveisin, Pikkuihminen

________________

Seuraa Vuodenaitia myös Instassa tai Facebookissa tai lukaise edellinen postaus

Aivan ihania uutisia: mut otettiin mukaan Perhekupla -blogiyhteisöön! Olen siis nyt Perhekuplan uusi bloggaaja. Olen niin innoissani! Yksi syy, miksi aloin pitää tätä blogia, oli juuri yhteisöllisyys. Ihanaa löytää omaa juttua, uusia tuttavuuksia ja kiinnostavia kanavia.

Sen kunniaksi ajattelin, että voisin vihdoin vähän esittäytyä täälläkin.

Olen yhden lapsen säätäjä-äiti Helsingistä (eka lapsi = suurimman osan ajasta mulla ei ole hajuakaan, mitä teen), miehellä on myös 2 teiniä, jotka asuu myös suurimmaksi osaksi meidän kanssa. ”Vuodenaiti” on just mun huumorintajun mukainen läppä (haistat ehkä sarkasmin ja itseironian) ja välillä toivoisin, että olisin valinnut toisen nimen blogille ?. Kirjoittelen pääosin perhearjesta, vastuullisesta muodista, univelastani ja siinä sivussa esittelen miehen kokkauksia. Olen esteetikko ja blogini on myös päiväkirja kaikesta kauniista ja hyödyllisestä.

Päivätyökseni teen markkinointia ja sisältöjä. Bloggaaminen on inspiroiva harrastus, ehkä joskus vielä jotain enemmänkin. Olen kotoisin Jyvääskyläästä ja se kuuluu puheessani yhä, vaikka olen asunut Helsingissä jo yli 20 vuotta. Olen myös asustellut ulkomailla pariin otteeseen ja Helsinki on edelleen se paikka, jossa elän kaikista mieluiten. Olen kaupunki-ihminen, mutta mökkeilen toisten mökeillä sujuvasti (kunhan ei oo liikaa punkkeja).

Olen tosi nopea päätöksissäni, mutta harvoin kadun niitä jälkikäteen. Kaikesta oppii ja mielestäni paras suunta on aina se, johon pääsee liikkumaan. Odottelu ei ole mun juttu. Mulla on neljä sisarusta, kaikki vähintään 10 vuotta mua vanhempia ja viisaampia. Mun äitini sai mut nelikymppisenä ja oman esikoiseni synnytin melkein saman ikäisenä (öö eli ainakin jossain jutuissa maltan vähän harkitakin, kun sitä nyt tarkemmin miettii).

Olen sosiaalinen introvertti ja tykkään puuhailla yksikseni tai jutella yhden tai kahden ystävän kanssa kerrallaan, mieluiten syvällisiä tai sit ihan vaan juoruta. Suuremmistakin tilaisuuksista nautin ajoittain. Ja esiintymisestä, kumma kyllä! Mut sit pitää olla myös aikaa palautua.

Olen tosi tarkka visuaalisista asioista ja tiedän yleensä heti, miten juttujen ”pitäisi” olla. Se saattaa olla välillä aika ärsyttävää. Ajan ja esimerkin mukaan kasvoin kiltiksi, mutta kyllästyin siihen touhuun, kun lapsi syntyi. Nyt sanon suoraan, mitä mieltä olen jos siltä tuntuu (ja järkytykseltäni kykenen ?). Se on vielä tosi vaikeaa tehdä diplomaattisesti. Tässä on mulla vielä pitkä työsarka edessä.

Kasvoin tosi niukoissa oloissa, vaikkei meiltä koskaan mitään tärkeää puuttunutkaan. Sellainen alku elämään tekee ihmisestä maalaisjärkisen ja suunnitelmallisen. Kaunein kohteliaisuus, mikä mulle on koskaan sanottu, on että muistutan kovasti Äitiäni. Toivottavasti sen meille yhteisen maalaisjärjen saan siirtymään myös Pikkuihmiseen, muita suuria kasvatuksellisia tavoitteita mulla ei ole. Kuha ois onnellinen! ?

Ja PS. kuvassa Uhanan ihana silkkimekko, jonka bongasin muutama viikko sitten heidän ystävänmyynnistään. Kesää odotellessa…

________________

Seuraa Vuodenaitia myös Instassa tai Facebookissa tai lukaise edellinen postaus