Ennen kuin tulin äidiksi, oli minulla kaikenlaisia ajatuksia äitiydestä. Luulin aika hyvin tietäväni, mitä olisi edessä: unettomia öitä ja arvaamattomia tilanteita, mutta myös iloa ja onnea. Ja sitten Pikkuihminen saapui. Nyt luovun nöyrästi (ja joo, hieman huvittuneena) yksi kerrallaan näistä kliseistä, joita en pitänyt totena tai luulin pystyväni tai tahtovani pystyä estämään.

Tämä ensimmäinen liittyy päivään, jona minusta tuli se ällöttävä äiti, joka syö vauvansa räkäiset ylijäämäruuat. ?

”Söin juuri vauvaltani yli jääneet, hieman maistellut puurot.”

Ps. Ei edes ällöttänyt.

Mammakliseet toteutuu #1

Koiramme on 10-vuotias bichon frise, jolla on pienestä asti ollut ensin iho-oireita ja tosi huono ruokahalu, sitten muutaman vuoden iässä alkoivat vatsaongelmat. Kirjoittelen tätä, josko joku saisi apuja omalle koiralleen samassa tilanteessa. Ja vertaistukea, sillä tämä reissu ollut aikamoinen ensimmäistä kertaa koiran hankkineelle. Kahdessa viimeisessä kappaleessa toimivat hommat, jos et jaksa lukea koko saagaa.

Pikku-Salama

Iho-ongelmat alkavat
Ensin iho: pienenä (alle 2-vuotiaana) jätkiksellä oli milloin mitäkin iho-oireita: hiivaa, karvojen värjäytymistä, ja pahin muistaakseni vähän kukkakaalin näköinen ihottuma mahassa. Näitä hoidettiin muistaakseni lähinnä antibiooteilla, ehkä jollain antiseptisillä pesuillakin.

Kokeilin kaikenmoisia ruokavalioita, koska nappulat eivät maistuneet. Se, mikä maistui pisimpään, oli kuivattu uusi-seelantilainen peura, mutta enpä tajunnut, että se on käytännössä pelkkää lihaa. Kun sekään ei enää maistunut, siirryin raakaruokintaan ja siitä tämä ongelmapotti sitten alkoi oikein kunnolla.

Bichon frisen mittaiset torkut. Huomaa punoittava iho.

Raakaruoka = no-go

Kasvikset eivät hänelle maistuneet ja jäivät aina syömättä, enkä varmaan aina edes älynnyt niitä antaa. Raakaruuan rustot ja luut eivät myöskään sopineet vatsalle (tätähän en silloin tiennyt) ja koiralle alkoi tulla vatsaoireita: ripulia, karmeita ilmavaivoja ja lopulta veriripuli, joka hoidettiin 3,5 vuotta sitten suolistotulehduksena antibiooteilla. raakaruoka ei todellakaan sovi kaikille koirille, vaan voi olla jopa vaarallinen valinta! Jos katsoo tuota meidän puudelia ja sitten sutta, niin kyllä sen näkee päältäkin ettei niillä ole enää mitään muuta yhteistä kuin neljä jalkaa ja häntä.

Silloisen eläinlääkärin vastaus suolisto-ongelmiin oli jatkuva antibiootti, johon en suostunut, kun ongelma oli selätetty puolen vuoden Royal Canin Hypoallergenic-ruuan syöttämisen (muussasin nappulat veden kanssa ja syötin koiran kolme kertaa päivässä puolen vuoden ajan kun ei itse syönyt).

Vihdoin edistystä: eliminaatiodieetti

Vaihdoin eläinlääkäriä, joka pisti Salaman eliminaatiodieetille: keitin hänelle kattilassa 30 % kalkkunaa, 70 % kasviksia, joissa saman verran porkkanaa, perunaa ja kesäkurpitsaa, vedet pois ja muussiksi. Tätä koira söi 6-vuotiaasta asti 3,5 vuoden ajan, tosin kalkkunan rinnalle lisättiin myös possua. Lisäksi annoin puoli teelusikallista Nutrolin iho ja turkki -öljyä, puoli mitallista multidog -monivitamiinia ja puoli mitallista 4legs maitohappobakteeri-entsyymivalmistetta päivässä ruuan kanssa. Saman sarjan boulardieta olen myös antanut kuureina välillä.

Käytännössä havaittua

Tassukarvat pitää pitää aina lyhyinä, samoin turkki. Tassut pestään joka ikisen lenkin jälkeen, jotta katupöly ei ärsyttäisi herkkää ihoa.

Kalalle Salama on melko varmasti allerginen (veristä kakkaa), samoin naudalle (kamalia pieruja jopa ihan pienistä annoksista), epäilen myös riisiä ja kanaa. Mikä on kohtalon ivaa, koska usein ripulin yhteydessä peruseläinlääkäriltä suositellaan kanaa ja riisiä koiralle.

Ja taas iho ruvella – loppuuko tämä ikinä

Näillä sain vatsaongelmat taittumaan, mutta sitten, noin 3 vuoden jälkeen alkoi oireilla iho. Karva oheni varsinkin selästä ja ihoon ilmestyi kutisevia alueita, jotka reppana sitten jäysti tai raapi verille. Vaikuttivat tosi kipeiltä. Iho oli paremmassa kunnossa vatsan puolelta, mutta leesioita (alkaa verestävänä länttinä ja kuivuu ruveksi) alkoi ilmaantua myös selkään ja jalkoihin. Salamalle määrttiin Apoquel-allergialääkettä 3,6 mg vahvuisena 1 tabl päivässä, koska eläinlääkärin mukaan hän on atoopikko. Näitä leesioita hoidin hänen ohjeensa mukaan yli puoli vuotta malaseb-pesuilla, mutta tuntui, että ne vaan jatkoivat ongelmaa: Salamaa kutitti heti pesun jälkeen. Keinotekoiset ihon kosteuttajat (Virbac) vaantuntuivat pahentavan kutinaa.

Olen kokeillut vaikka mitä voiteita apteekista. Myös kortisonia kokeiltiin ihoon sekä ulkoisesti että sisäisesti, mutta siitä tuli muistaakseni vatsaoireita (sisäisesti nautittuna kovaa oksentelua, ulkoisesti nautittuna nuoli sitä iholta ja keräsi ilmaa vatsaan) ja koko koira oli sekaisin kuin seinäkello. Sitä sitten hoidettiin närästyslääkkeillä, jotka turvottivat koiran ja oli tosi kivulias, tämä onneksi loppui yhteen kertaan, kun tajusin kierteen syyn.

Jossain vaiheessa kyllästyin malasebiin ja aloin pestä koiraa oliivisaippualla, jossa vain oliiviöljyä ja suolaa. Tuntui aluksi toimivan paremmin kuin malaseb, koira ei raapinut itseään heti kylvystä päästyään.

On se söpö.

Lisäksi laitoin luomukookosöljyä kuiviin kohtiin ja joskus jopa haudoin koiraa 10 minuuttia öljyllä ja sitten huuhdoin pois. Paras rasva kipeisiin kohtiin oli Espanjasta itselleni ostama voide, jota ei tietenkään saa Suomesta. Siinä oli kortisonia.

Nämäkin herkut on nykyään kielletty.

Koiran ravintoterapeutti – pahin virhe ikinä

Tässä tilanteessa vihdoin otin yhteyttä koulutettuun koiran ravintoaineterapeuttiin. Hän pisti koiran ruokavalion uusiksi ja vaihtoi kasviksien ja lihan suhteen toisin päin ja vähitellen piti lisäillä ruokiin vaikka mitä vitamiineja, hivenaineita ja öljyjä. Se oli ihan kamala virhe.

Salaman vatsa meni aivan sekaisin vaikka tein vaihdoksen parin viikon aikana hissukseen. Myöskään ravintoterapeutin ehdottama hirssi ei sopinut koiralle vaan maha meni ensin kovaksi ja veriseksi ja sitten alkoi ripuli like never before. Kolmen viikon ripulin aikana kävimme yhteensä 3 kertaa eläinlääkärillä ja vihdoin varasin ajan myös ihotautispesiaalille Viikin eläinsairaalasta. Harmi vaan että aikoja tosi vaikea saada ja odotusaika oli se 3 viikkoa. Se oli silti paras päätös ikinä.

Koiran ihotautilääkäri – MIKSI en tajunnut tätä jo 9 vuotta sitten???

Spesialisti määräsi suolistoantibiootit ja uuden ruuan: Royal Caninin Anallargenic. Se on vielä vähemmän allergisoiva kuin hypoallergenic. Lisäksi saimme kutiseviin kohtiin Isaderm Vet -kortisonivoidetta, jota riittää yleensä kertasively sen jälkeen, kun ärtyneestä kohdasta on leikattu karvat, pesty ja desinfioitu ja kohta kuivattu. Vatsa on rauhoittunut. Edelleen Salama syö päivittäin lisäksi Inupect forten ja yhden Apoquelin. Koko koira pestään kaksi kertaa viikossa Virbacin erikoisshampoolla (Allerderm Clohex) joka kerta kahdesti: ensin nopeampi pesu ja toisella rundilla shampoon annetaan vaikuttaa noin 10 minuuttia. Ja  Salama pitää koko ajan puhallettavaa kauluria, sillä kutina ei helpota. Ainakaan, jos koira yhtään stressaa mistään (lapsiperheessä vanhukselle välillä vähän liikaa menoa).

Sittemmin houduimme vielä vaihtamaan eläinlääkäriä, koska aikoja Viikkiin on niin mahdoton saada. Maailman paras iholääkäri löytyikin Mevetistä: Leena Saijonmaa-Koulumies.

Mitä tästä kaikesta opimme?

Koirille on myös erikoislääkäreitä. Vie koira aina heti sellaiselle. Peruseläinlääkäreillä ei ole tarvittavaa tietoa ja ennen kaikkea kokemusta siitä, mikä toimii mihinkin. Älä testaa, arvo ja kokeile itse. Yleensä ongelma vaan pitkittyy tai pahenee ja kulut karttuvat. Minun kokemukseni mukaan koiran ravintoterapeutti myös pahensi asiaa, vaikka itse olen saanut ravintoterapeutilta avun omiin suolisto-ongelmiini ja siksi päätin kokeilla sitä koirallekin. Tämäkin oli ennen kuin tajusin, että koirille tosiaan on myös omat erikoislääkärinsä.

Allergiaa, atopiaa, stressiherkkyyttä ja todella arka vatsa on tällä kaverilla. Sillä sinnitellyt nyt jo lähes 11 vuotta. Toivotaan, että näillä eväin nyt selvittäisiin sitten se aika, mitä vielä on. Ehkä jopa vuosia!