Kirppiksiltä voi tehdä löytöjä, myös ”tilauksesta”. Tässä mun uusin design-kirppislöytö, jonka bongasin Torista Ostetaan-ilmoituksen kautta.

Edelleen pidän tosi paljon joskus veronpalautusrahoilla ostamistani mustista Artekin Domus-tuoleista. Aiemmassa kodissa ne oli yhdistetty Menun WM String-tuoleihin, jotka tosi kivasti tasapainottaa Domus-tuolien massiivisuutta.

Pidin Menun tuoleista niin paljon, että päätin hankkia yhden tähänkin kotiin. Ja koska ovat aika klassikkoainesta, ajattelin, että voisin löytää yhden käytettynäkin.

Siispä ilmoitus Toriin ja ta-daa: pari viikkoa siitä kuskasin sellaisen kotiin kaupungin toiselta puolelta! Nyt on kolme tuolia ja yksi penkki vieraillekin sohvan lisäksi.

Uusin kirppislöytö istui hyvin tähän kotiin. Tosi ajaton on tämä valkoisen ja mustien yhdistelmä, en kyllästy! Ja ihanan väriset kukkasetkaan ei haittaa.  Muistan, kun mulla oli lapsena, ala-asteella (kyllä sen nimi oli silloin ala-aste eikä alakoulu), aniliininpunaiset talvilenkkarit. Nyt mulla on aniliininpunaista näiden kukkasten innoittamana myös R/H:n tennis dressin muodossa, täytyy esitellä se eri postauksessa, on NIIIN ihana!

Teetkö sä löytöjä kotiin kirppareilta? Mistä? Terveisin kirppishaukka. 🙂

_______________

Seuraa Vuodenaitia myös Instassa tai Facebookissa tai lukaise edellinen postaus

Sain kehuja siitä, että olen täällä somessa niin itsevarma. Joo, tää on somee.

”Älä kuvittele itsestäsi liikoja, mutta älä myöskään ole epävarma”

Oikeasti kamppailen jatkuvasti sen kanssa, olenko riittävän hyvä ja kasvattava äiti, läsnäoleva ystävä tai täydellinen työntekijä. Tästä sinänsä positiivisesta ”somessa olet niin itsevarma” -kommentista heräsi sellainen ajatus, että miksi se on tässä meidän ajassa niin kamalaa, että kokee itsensä ajoittain epävarmaksi? Eikö se juuri kerro, että välittää syvästi siitä, mitä tekee eikä kuvittele itsestään liikoja (se vasta ärsyttävää onkin). Ja yleensäkin, että on ihmisyydessään rehellinen itselleen ja iik, jopa muille?

Epävarmuus on tie oivalluksiin

MeNaiset-lehdessä oli artikkeli epävarmuudesta vähän aikaa sitten. Siihen oli haastateltu mm. poliitikko Fatim Diarraa, Annaleena Hakolaa ja muutamaa muuta some- ja liike-elämässä erinomaisesti menestynyttä naista. Kannattaa lukea koko juttu, se löytyy lehden numerosta 43, kannessa on Tarja Turunen.

Jutussa puhuttiin paljon siitä, että epävarmuuden tunne on rohkaissut tekemään: se on herättänyt näyttämisen halua, sisukkuutta, oman menneisyyden perkaamista, rohkeutta muuttaa ja kohdata asioita.

Tahtoisin näihin lisätä sen, että se on täysin inhimillinen tunne. On ihan ok, jos kokee itsensä välillä epävarmaksi. Silloin ei ole rikki tai huono ihminen, päin vastoin.

Sen sijaan mitä epävarmempi on, sitä enemmän siitä pitäisi puhua.

mitkä ovat syyt epävarmuuden taustalla?

Epävarmuus tulee esille, kun on jostain syystä itselleen epämiellyttävässä tilanteessa tai tuntee olonsa uhatuksi. Aina sitä perimmäistä syytä ei ehkä heti suorilta osaa edes sanoittaa. Onko se vain intuitiota vai jo itseään toteuttava profetia? Kumpi oli ensin: epävarmuus vai ongelma, joka sen aiheutti? Väittäisin, että aina jälkimmäinen.

Epävarmuuden perimmäisille syille voi ne tunnistaessaan tehdä jotain. Muuttaa olosuhteita, puhua, yrittää poistaa kitkan.  Jos ei heti tunnista aihetta, on syytä pohtia mistä tunne johtuu. Mistä se yrittää minulle kertoa? Pitäisikö jonkin asian muuttua?

Jos epävarmuutta aiheuttaa toinen ihminen, tarvitaan sen poistamiseksi myös sen toisen osapuolen/osapuolien panosta ja kommunikointia. Valitettavasti kaikki eivät pysty myöntämään, että nyt pitäisi avautua, asettaa itsensä alttiiksi. Koska silloin voi sattua ja voi näyttää haavoittuvalta, heikolta tai – epävarmalta. On helpompaa vaieta. On helpompaa antaa kuva ”vahvuudesta” kuin myöntää, että on inhimillinen, erehtyväinen tai tyytymätön. Ja samalla vastapuolen epävarmuus luultavasti vain lisääntyy.

Ja kehä on valmis. Onko epävarmuus ja sen näyttäminen siis oikeasti osoitus vahvuudesta vai heikkoudesta?

jotain on syytä muuttaa tai jokin on muuttumassa

Ajatus siitä, että epävarmuus olisi vain huono juttu, on aikansa elänyt. On upeaa, että tässä ajassa moni on kyllästynyt siihen, että yhteiskuntamme tuntuu olevan rakennettu keskimäärin sille, että on aina itsevarma, äänekäs, sosiaalinen, äijämäisen ”vahva” (tän pitäisi olla kiellettyä maassa, jossa sotatraumat on siirretty sukupolvelta toiselle ja sitten kerta toisensa jälkeen vaiettu masentumalla tai puskettu maton alle alkoholin voimalla) ja aina henkisesti ja fyysisesti täysissä voimissa oleva heterorobotti. Kun kukaan ei oikeasti ole.

”Fake it ’till you make it” ja ”eteenpäin, sano mummo lumessa”. Kaikki me kuullaan näitä lauseita ja itsekin olen niitä toistellut. Mut välillä sen mummonkin kannattaisi vähän empiä, pysähtyä hetkeksi ja miettiä, että mihin suuntaan kannattaa lähteä puskemaan.

Ja sen mummolle kertoo, kyllä, ystävämme Epävarmuus!

Kaikki tunteet ovat sallittuja, teot ratkaisee

Epävarmuus on yksi niistä monista tunteista, joille olen iän kanssa antanut itselleni luvan. Viime vuosien aikana olen tajunnut, että herkkyys on mun supervoima. Se, että tunnen tarkoittaa, että kasvan. Tunteet ohjaavat kehityksessä eteenpäin ja suojelevat, siksi ne on ihmiselle vaistoista jalostuneet vuosituhansien varrella.

Lupaan olla jatkossakin ajoittain epävarma. Ja sopivan nöyrä. Ja uudesta innostuva ja valinnoissani rohkea. Ja myös itsevarma. Se sosiaalinen introvertti, joka rakastaa esiintymistä! ?

Erilaiset fiilikset eivät sulje toisiaan pois. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja ainakin mun elämässäni kulkevat ihanasti käsi kädessä. Se, mitä teet niiden tunteiden seurauksena on avain. Ei se, että on tunteita tai että niistä puhuu. Jokaisesta tunteesta voi oppia. Aidot tunteet antavat elämään kontrastia ja tekevät siitä rikasta, opettavaista ja merkityksellistä. Tunteet auttavat kehittymään.

Koska se ainoa asia, mitä ei kannata tehdä, on jäädä jumiin paikoilleen johonkin aikansa eläneeseen ajatukseen siitä, millainen ”pitäisi” olla.

Nyt on ihan uusi aika.

_______________

Seuraa Vuodenaitia myös Instassa tai Facebookissa tai lukaise edellinen postaus