Reima x Klaus Haapaniemi

Rakastan museoita ja kuvataidetta. Erityisesti mua kiehtovat valokuvat ja maalaukset, joissa näkee ihmisten vaatetusta ja arkea. On mielikuvitusta kiihottavaa miettiä, millaista ihmisten elämä on ollut 100, 200 tai 1000 vuotta sitten. Minkähänlaista elämää kuvan ihminen eli? Miten hän pukeutui? Millaista hänen arkensa ja juhlansa oli? Mitä hän ajatteli ja näki? Se myös asettaa omaa elämää mittasuhteisiin.

Oudoin unelmistani liittyy samaan aihepiiriin. Olisi tosi hauskaa, jos voisin itse joskus olla sellainen arvoitus. Että joku katsoisi kuvaani 1000 vuoden päästä ja miettisi samoja. On myös aina hauska nähdä, miten joku toinen näkee mut.

Tällainen ilo kohtasi mua Reima x Klaus Haapaniemi -tapahtumassa, jossa vieraat pääsivät itse Meeri Koutaniemen kuvattaviksi. Tämä kuva on mulle hyvin tärkeä, kiitos siitä Reimalle ja Meerille.

Ja koko tapahtuma toi niin suurta iloa tämänhetkiseen tilanteeseen. Oli hyvää ruokaa Bruket Cafesta, kauniita, kotimaista työtä ja vaatteita, käsityöläisyyttä ja juhlan aihetta. Kaikki malliston vaatteet olivat ihania. Tilasin tytölle vaaleanpunaisen kevyttoppiksen, jossa on Haapaniemen unenomainen Niitty-kuosi. Pikku prinsessani innostui sitä kovasti.

Tällaisina hetkinä – ja elämässä yleensä – taide ja värit tuovat arkeen valon pilkahduksia. Ne ovat kuin kahvoja elämään. Muistuttavat, että lopulta, ajan saatossa, paha jää kauniin varjoon. On helppo herättää huomiota olemalla ilkeä tai paha. Mutta sisäinen ja ulkoinen kauneus, aitous kaikissa muodoissaan, sitä kohti ihmiset menevät mielellään. Ne asiat ihmiset tahtovat muistaa.

Kuten Niitty-mallistoa kuvaillaan Reiman sivuilla: ”Mallisto ylistää maailmaa sellaisena kuin lapset kaikkialla sen näkevät.”

Mikä olisi sen kauniimpaa.

Ensimmäinen kuva: Meeri Koutaniemi.

_______________

Seuraa meidän elämää myös Instassa / Facebookissa tai lukaise edellinen postaus